Hanke Toisinajattelua ja vanhaa kirjasuomea (2017) kartoittaa kokoelman arvokkaita 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun käsikirjoituksia. Laajaa Pohjanmaan mystikot -kokoelmaa säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) Kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmissa. Hanketta rahoittaa Koneen Säätiö.

Työ yksittäisen kokoelman äärellä ratkoo osaltaan samoja kysymyksiä kuin ajankohtainen keskustelu siitä, miksi menneisyys taipuu biteiksi hitaasti. Digitalisaatio avaa huimia mahdollisuuksia aineistojen julkaisuun ja käyttöön. Uusin teknologia ei kuitenkaan nopeuta materiaalin järjestelyä ja kuvailua, joita kunnollinen julkaiseminen vaatii. Ne ovat työvoimaa vaativaa tietotaitoa ja käsityötä.

Hankkeessa yhdistyy kaksi näkökulmaa ja asiantuntijuutta: kokoelman käyttäjän (Dos., kirjallisuudentutkija Päivi Mehtonen) sekä arkiston ammattilaisen (vanhempi arkistotutkija Tarja Soiniola, SKS). Vapunpyhiin 2017 mennessä saimme kertaalleen käydyksi läpi mittavan kokoelman: yli 16 000 käsikirjoitussivua ja 200 nimekettä mystikkotekstejä, kirjeitä, ”ylos=kirioituxia” ja ”ulos=wetoja”.

Pohjanmaan mystikkotekstit ovat sisällöiltään aivan muuta kuin ajan painettu suomenkielinen kirjallisuus. Käsikirjoitus pysyi pitkään vaihtoehtoisena julkaisemisen väylänä. Koska sensuuri kielsi esivallan ja luterilaisen kirkon arvostelun, kriittinen maallinen ja hengellinen reformikirjallisuus levisi käsikirjoituksina tai laittomina painatteina.

Noin välillä 1780–1830 Vaasan ja Kokkolan seudun käsityöläiset, (kylä)kirjurit ja talonpojat tuottivat kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeän lähdeaineiston: maallikkojen mystiikkaa ja muita tekstejä, siis eurooppalaista kirjallisuutta ensimmäisinä suomennoksina. Pohjanmaan mystikot -kokoelma on vaikuttava jälki uusien itsenäisten kirjoittaja- ja lukijaryhmien noususta. Ylirajaiset eurooppalaiset aatteet alkoivat 1700-luvun jälkipuolelta lähtien levitä myös alemmissa yhteiskuntaryhmissä.

Pohjalaisten maallikkomystikkojen tärkeä oppi-isä oli suutari ja mystikko Jakob Böhme (1575–1624). Kielletyn böhmeläisen kirjallisuuden lisäksi kokoelma sisältää legendoja ja pyhimysten elämäkertoja, viihdyttävää populaarikristillistä kirjallisuutta ja matkakertomuksia.

”Sentähden on näitä tämänkaltaisia [esivallan kieltämiä] ja muitakin kirjoja täytynyt tehdä kirjoittamisella, joka kyllä tulee maxavaisexi eikä sittenkään monelle leviä.”

Hankkeen tuotoksena syntyy aineiston kunnollinen kartoitus ja kuvailu. Päivitetty metadata helpottaa jatkossa kokoelman käyttöä. Työ edistää vertailua myös muualla säilyneisiin Pohjanmaan mystikkojen käsikirjoituksiin (mm. Kansalliskirjasto, Kansallisarkisto, Pohjanmaan museo). Käyttäjälle kokoelma on työläs. Sidosten tekstimassa on usein vailla rakennetta (alkuja, loppuja, otsikoita). Yksistä kansista saattaa löytyä kymmeniä toisiinsa suoraan liittymättömiä tekstejä. Hankkeessa onkin tunnistettu jo kymmeniä uusia nimekkeitä. Moni-ilmeinen aineisto pakottaa arvioimaan ja dokumentoimaan tarkasti myös tutkijoiden omiin työtapoihin, luettelointiin ja kuvailuun liittyviä ratkaisuja.

Ajan hammas näkyy. Osa käsikirjoituksista on riipaisevan huonokuntoisia. Kuvailu mahdollistaa myös jatkotoimet (konservointi, digitointi), vaikka ne eivät kuulu hankkeen piiriin.

Käsikirjoitusten merkitys niiden pohjalaisille syntysijoille on yhä suuri. Tutkimusmatkamme ovat suuntautuneet myös Vaasaan, Merikaartoon ja Vähäänkyröön. Kirjastojen, arkistojen ja museoiden lisäksi hankkeen tärkeitä verkostoja ovat aktiiviset paikallishistorioitsijat ja sukututkijat. Pohjanmaa-yhteistyön tyyssijana on asiaan kuuluvasti toiminut perinteikäs Vähänkyrön kirjasto.

Päivi Mehtonen ja Tarja Soiniola